Nätverket Svenska nus skolbesök : en etnografisk studie om skolbesökens kommunikativitet och påverkan på de finskspråkiga gymnasisternas motivation för svenskstudier

Tutkielmassa tarkastellaan Svenska nu -verkoston järjestämiä kouluvierailuja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen vaikutus ruotsinkielisten vierailijoiden pitämillä oppitunneilla on lukiolaisten ruotsin opiskeluun. Aihetta lähestytään kolmen tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäiseksi tarkastellaan, aktivoivatko vierailijoiden pitämät tunnit oppilaita puhumaan ruotsia. Toiseksi analysoidaan, lisäävätkö kouluvierailut oppilaiden motivaatiota opiskella ruotsia. Kolmanneksi tarkastellaan ruotsinopettajien näkemyksiä Svenska nu -verkoston toiminnasta ja sen hyödyistä ruotsin opetuksessa. Aineisto on kerätty observoimalla kolmea Svenska nu -vierailijoiden pitämää oppituntia sekä haastattelemalla oppilaita ja opettajia tuntien jälkeen. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimus osoittaa, että Svenska nu -verkoston kouluvierailut ovat sisällöltään vaihtelevia. Oppilailla oli aktiivinen rooli kahdella kolmesta observoidusta oppitunnista. Myös kommunikatiivisuuden määrä vaihteli oppituntien välillä. Vain yksi oppitunneista oli täysin kommunikatiivinen. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että oppilaat suhtautuvat Svenska nu -vierailuihin positiivisesti. Oppitunnit sisältävät monia piirteitä, jotka voivat johtaa sisäiseen motivaatioon. Oppilaiden motivaatioon oppituntien aikana vaikuttaa erityisesti tuntien haastavuus suhteessa oppilaiden osaamistasoon. Vierailijat pystyvät vaikuttamaan oppilaiden motivaatioon muun muassa kääntämällä vaikeita sanoja suomeksi sekä havainnollistamalla asioita eleiden avulla. Lisäksi tutkimus osoittaa, että opettajat suhtautuvat Svenska nu -verkoston toimintaan erittäin positiivisesti. Heidän mielestään toiminta hyödyttää ruotsin opetusta vaikuttamalla muun muassa oppilaiden asenteisiin ruotsia kohtaan. Opettajat eivät kuitenkaan usko, että oppilaat oppivat erityisen paljon ruotsia kouluvierailuiden aikana. Opettajat pitävät erityisen hyvänä sitä, että Svenska nun kautta voi tilata ruotsinkielisen vierailijan suoraan kouluun

Implementing an orthoplastic treatment protocol for open tibia fractures reduces complication rates in tertiary trauma unit

Introduction: Open tibia fracture (OTF) causes a considerable increase in morbidity and risk for complications compared to closed fractures. The most significant OTF complication leading to morbidity is commonly considered to be fracture-related infection (FRI). In September 2016, Tampere University Hospital (TAUH) introduced a treatment protocol for OTFs based on the BOAST 4 guideline. The aim of this study is to investigate the outcomes before and after implementation of the OTF treatment protocol. Materials and methods: A retrospective cohort study was conducted using handpicked data from the patient record databases of TAUH from May 1, 2007, to May 10, 2021. For patients with OTF, we collected descriptive information, known risk factors for FRI and nonunion, bony fixation method, possible soft tissue reconstruction method, information about the timing of internal fixation and soft tissue coverage, and timing of primary operation. As outcome measures, we collected information on FRI, reoperation due to non-union, flap failure, and secondary amputation. We then compared the incidence of complications before and after the implementation of the OTF treatment protocol at TAUH. Results: After predefined exclusions, a total of 203 patients with OTF were included. Of these, 141 were treated before and 62 after the implementation of the OTF treatment protocol. The FRI rate in the pre-protocol group was significantly higher compared to the protocol group (20.6% vs 1.6%, p = 0.0015). The incidence of reoperation due to nonunion was also significantly higher in the pre-protocol group (27.7% vs 9.7%, p = 0.0054). According to multivariable analysis, definitive fixation and soft tissue coverage performed in separate operations was an independent risk factor for both FRI and reoperation due to nonunion. Conclusions: After implementation, the BOAST 4 based OTF treatment protocol reduced the rate of FRI and reoperation due to nonunion in patients with OTF treated at TAUH during the study period. We, therefore, recommend the implementation of such a treatment protocol in all major trauma centers treating patients with OTF. Furthermore, we also recommend the immediate referral of patients with complex OTF from hospitals lacking the preconditions to provide BOAST 4 based treatment to specialized centers.Peer reviewe

Seksitaudit

Käypä hoito -suositus. Päivitystiivistelmä. English summar

Eturistisiderepeämän leikkaushoito: yksöis- vai kaksoissiirretekniikka?

Polven eturistisiderepeämä on yksi yleisimmistä urheiluvammoista. Sen esiintyvyys ei ole tarkkaan tiedossa, mutta sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2010 noin 2900 eturistisiteen repeämän korjausleikkausta. Repeämän aiheuttama polven väljyys voi olla hyvinkin haittaava ja nykykäsityksen mukaisesti tällöin suositellaan leikkaushoitoa, mikäli asianmukainen konservatiivinen hoito on ensin toteutettu. Eturistiside koostuu kahdesta eri säiekimpusta. Anteromediaalinen kimppu vastaa polven tukevuudesta koko polven liikealassa ja posterolateraalinen kimppu toimii polven kiertoliikkeissä sekä polven ollessa lievessä koukistuksessa. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, millä kirurgisella menetelmällä eturistisiderepeämä tulisi hoitaa. Anatomisessa kaksoissiirretekniikassa korvataan molemmat kimput jännesiirteillä ja yhden jännesiirteen tekniikassa keskitytään lähinnä anteromediaalisen kimpun rekonstruktioon. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää eturistisiderepeämän leikkaushoidon lyhyen sekä keskipitkän aikavälin tuloksia ja verrata yhden jännesiirteen tekniikalla korjattuja polvia kaksoissiirretekniikalla korjattuihin. Tarkoituksena oli myös selvittää polvien magneettitutkimuksissa siirteiden näkyvyyden ja sijainnin merkitystä polven tukevuuteen. Potilaiden rekrytointi ja perusaineiston kerääminen tapahtui Hatanpään sairaalassa vuosien 2003 ja 2008 välillä. Yksi kokenut ortopedi suoritti kaikki leikkaukset. Satunnaistaminen tehtiin suljetuin kirjekuorin osatöissä yksi ja kolme. Osatyössä yksi potilaat jaettiin kahteen eri ryhmään: yhden jännesiirteen (n = 78) ja kaksoissiirteen ryhmät (n = 75). Osatyössä kaksi toinen ryhmä (n = 25) oli vuodelta 2003, jolloin kaksoissiirretekniikka ei ollut vielä käytössä ja toinen ryhmä oli vuodelta 2007, jolloin kaksoissiirretekniikka oli jo vakiintuneessa käytössä. Osatyössä kolme jaettiin 90 potilasta kolmeen yhtä suureen (n = 30) joukkoon: yhden jännesiirteen ryhmä metalliruuvilla kiinnitettynä, yhden jännesiirteen ryhmä biohajoavilla ruuveilla kiinnitettynä ja kaksoissiirreryhmä biohajoavin ruuvein kiinnitettynä. Osatyössä neljä potilasryhmänä olivat kaikki kaksoissiirretekniikalla hoidetut potilaat (n = 75). Päälöydös osatöissä I (keskimäärin kahden vuoden seuranta) ja III (keskimäärin viiden vuoden seuranta) oli, että yhden jännesiirteen ryhmissä oli enemmän siirteen menetyksiä kuin kaksoissiirreryhmissä. Mielenkiintoinen havainto tutkimuksissa oli kuitenkin se, ettei polvien tukevuudessa ollut eroa ryhmien välillä. Osatyössä III havaittiin lisäksi, ettei tavallisella röntgenkuvalla arvioiden ryhmien välillä ollut eroa nivelrikon kehittymisessä seurannan aikana. Osatöissä I, II ja IV polvien tilanne arvioitiin myös magneettikuvauksella. Osatyössä II todettiin siirteiden paikkojen pysyneen reisiluussa ennallaan, mutta sääriluussa siirteiden paikat olivat hieman eri kohdissa jälkimmäiseksi operoidussa ryhmässä. Tällä ei kuitenkaan havaittu olevan kliinistä merkitystä. Magneettikuvauksessa pystyttiin arvioimaan edellämainitun lisäksi siirteiden näkyvyyttä. Osatöissä I ja IV havaittiinkin, että osa siirteistä oli magneettikuvassa osittain näkyviä tai kokonaan näkymättömiä, mutta polvet olivat silti kliinisesti testattuina tukevia sekä etu-taka- että kiertosuunnissa (pivot shift testi). Yhteys siirteiden näkymättömyydelle ja siirteiden paikoille todettiin osatyössä IV, jossa havaittiin, että mikäli siirre sijaitsi sääriluussa normaalia edempänä, sillä oli riski olla magneettikuvauksessa vain osittain näkyvä tai näkymätön. Tässäkään tapauksessa ei näkymättömyydellä ja polven kliinisellä statuksella havaittu olevan yhteyttä. Yhteenvetona voitiin todeta, että eturistisiteen repeämän leikkaushoidon tulokset olivat paremmat kaksoissiirremenetelmällä, koska siirteen menetyksiä oli vähemmän kuin yhden jännesiirteen menetelmällä. Toisaalta kaksoissiirremenetelmä ei näyttänyt tuovan etua polvien stabiiliuden suhteen yhden jännesiirteen menetelmään verrattuna. Leikkauksen jälkeisten magneettikuvalöydösten kliininen merkitys on epävarma, mutta näyttää siltä, etteivät magneettikuvauksessa näkymättöminä olevat siirteet kuitenkaan olleet hajonneet vaan todennäköisesti ne olivat vielä ”kypsymisvaiheessa”.Anterior cruciate ligament (ACL) injury is one of the most common sports-related trauma and is often managed with operative treatment. The conventional treatment for ACL ruptures has been the single-bundle (SB) ACL reconstruction technique, in which the anteromedial bundle (AM) of the ACL only is reconstructed. The results have been fairly good, but long-term results have shown that after SB reconstruction residual laxity persists, especially in the rotational plane. Biomechanical studies have revealed that the anteromedial bundle works in all flexion angles of the knee and the posterolateral (PL) bundle only in low flexion knee angles and during rotatory forces. They run parallel when the knee is near extension and embrace each other when the knee is in greater flexion. This has led to the idea that combining the PL bundle reconstruction with the conventional SB ACL method, should result in more stable knees and thus lead to less reoperations. The objective of this dissertation was to compare single-bundle and double-bundle (DB) ACL reconstruction methods in short- and midterm follow-ups paying special attention to graft durability, stability measurements, MRI findings and other clinical aspects. Studies I and III were level I prospective and randomized trials, whereas Studies II and IV were prospective clinical studies. Studies were conducted in the Hatanpää City Hospital, Tampere and Tampere University Hospital (TAYS), Tampere, Finland. The baseline data collection and the surgical operations were performed between 2003 and 2008. One experienced orthopaedic surgeon performed all the operations and the follow-up examinations were made by two independent researchers blind to the randomisation. One experienced musculoskeletal radiologist did all the interpretations of the radiologic images in Studies I, II and III and in collaboration with another musculoskeletal radiologist in Study IV. They were blind to the patients’ clinical data. The aim in Study I was to compare SB group and DB group focusing on clinical and MRI findings. The population was 153 participants (SB group n = 78, DB group n = 75). There were two groups in Study II, in which we compared the graft locations of the single-bundle method during the years when the double-bundle technique was used. Group A (n = 25) was from 2003, when the double-bundle ACL reconstruction technique was not routinely used while Group B from 2007 when the double-bundle method was already common practice. The purpose of Study III was to compare SB and DB groups concentrating on clinical and radiograph findings. Patients were divided into three groups, 30 in each (single-bundle with bioabsorbable screws (SBB), single-bundle with metallic screws (SBM) and DB). The focus in Study IV was on the ACL graft visibility and locations in MRI and if there is an association with clinical findings. There was a population of 75 patients, all of whom were operated on with the DB technique. The main findings in Studies I and III were that there were fewer graft ruptures and subsequent ACL revisions in the DB groups than in the SB groups. An additional finding was that the stability measurements were similar in both groups at two- and five-year follow-ups, and that the OA changes did not differ statistically significantly between groups at five-year follow-up. MRI was evaluated in Studies I, II and IV. An important finding was that the graft locations were unchanged on the femoral side and changed only slightly on the tibial side in the SB group during the intervening years (Study II). Graft visibility was studied with MRI in Studies I and IV. Grafts were graded normal if all fibres were seen, partly visible if only some of the fibres were seen and invisible in none of the fibres were seen. MRI showed invisibility of the grafts in some cases at two-year follow-up, a finding that did not, however, have any effect on the stability measurements (Study I). The more anterior graft location in the tibia was associated with invisibility, but again this observation was not associated with the clinical results (Study IV). In conclusion, the findings from our own studies and those reported in some of the recent literature the double-bundle ACL reconstruction method seems to be better than the single-bundle technique. There were fewer graft failures after double-bundle ACL reconstruction, which speaks for double-bundle method. In earlier studies double-bundle reconstruction has been reported to result in more stable knees, but this could not be proven in our studies. However, none of them concluded that the double-bundle ACL reconstruction method was inferior to its single-bundle counterpart

Eturistisiderepeämän leikkaushoito: yksöis- vai kaksoissiirretekniikka?

Polven eturistisiderepeämä on yksi yleisimmistä urheiluvammoista. Sen esiintyvyys ei ole tarkkaan tiedossa, mutta sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2010 noin 2900 eturistisiteen repeämän korjausleikkausta. Repeämän aiheuttama polven väljyys voi olla hyvinkin haittaava ja nykykäsityksen mukaisesti tällöin suositellaan leikkaushoitoa, mikäli asianmukainen konservatiivinen hoito on ensin toteutettu. Eturistiside koostuu kahdesta eri säiekimpusta. Anteromediaalinen kimppu vastaa polven tukevuudesta koko polven liikealassa ja posterolateraalinen kimppu toimii polven kiertoliikkeissä sekä polven ollessa lievessä koukistuksessa. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, millä kirurgisella menetelmällä eturistisiderepeämä tulisi hoitaa. Anatomisessa kaksoissiirretekniikassa korvataan molemmat kimput jännesiirteillä ja yhden jännesiirteen tekniikassa keskitytään lähinnä anteromediaalisen kimpun rekonstruktioon. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää eturistisiderepeämän leikkaushoidon lyhyen sekä keskipitkän aikavälin tuloksia ja verrata yhden jännesiirteen tekniikalla korjattuja polvia kaksoissiirretekniikalla korjattuihin. Tarkoituksena oli myös selvittää polvien magneettitutkimuksissa siirteiden näkyvyyden ja sijainnin merkitystä polven tukevuuteen. Potilaiden rekrytointi ja perusaineiston kerääminen tapahtui Hatanpään sairaalassa vuosien 2003 ja 2008 välillä. Yksi kokenut ortopedi suoritti kaikki leikkaukset. Satunnaistaminen tehtiin suljetuin kirjekuorin osatöissä yksi ja kolme. Osatyössä yksi potilaat jaettiin kahteen eri ryhmään: yhden jännesiirteen (n = 78) ja kaksoissiirteen ryhmät (n = 75). Osatyössä kaksi toinen ryhmä (n = 25) oli vuodelta 2003, jolloin kaksoissiirretekniikka ei ollut vielä käytössä ja toinen ryhmä oli vuodelta 2007, jolloin kaksoissiirretekniikka oli jo vakiintuneessa käytössä. Osatyössä kolme jaettiin 90 potilasta kolmeen yhtä suureen (n = 30) joukkoon: yhden jännesiirteen ryhmä metalliruuvilla kiinnitettynä, yhden jännesiirteen ryhmä biohajoavilla ruuveilla kiinnitettynä ja kaksoissiirreryhmä biohajoavin ruuvein kiinnitettynä. Osatyössä neljä potilasryhmänä olivat kaikki kaksoissiirretekniikalla hoidetut potilaat (n = 75). Päälöydös osatöissä I (keskimäärin kahden vuoden seuranta) ja III (keskimäärin viiden vuoden seuranta) oli, että yhden jännesiirteen ryhmissä oli enemmän siirteen menetyksiä kuin kaksoissiirreryhmissä. Mielenkiintoinen havainto tutkimuksissa oli kuitenkin se, ettei polvien tukevuudessa ollut eroa ryhmien välillä. Osatyössä III havaittiin lisäksi, ettei tavallisella röntgenkuvalla arvioiden ryhmien välillä ollut eroa nivelrikon kehittymisessä seurannan aikana. Osatöissä I, II ja IV polvien tilanne arvioitiin myös magneettikuvauksella. Osatyössä II todettiin siirteiden paikkojen pysyneen reisiluussa ennallaan, mutta sääriluussa siirteiden paikat olivat hieman eri kohdissa jälkimmäiseksi operoidussa ryhmässä. Tällä ei kuitenkaan havaittu olevan kliinistä merkitystä. Magneettikuvauksessa pystyttiin arvioimaan edellämainitun lisäksi siirteiden näkyvyyttä. Osatöissä I ja IV havaittiinkin, että osa siirteistä oli magneettikuvassa osittain näkyviä tai kokonaan näkymättömiä, mutta polvet olivat silti kliinisesti testattuina tukevia sekä etu-taka- että kiertosuunnissa (pivot shift testi). Yhteys siirteiden näkymättömyydelle ja siirteiden paikoille todettiin osatyössä IV, jossa havaittiin, että mikäli siirre sijaitsi sääriluussa normaalia edempänä, sillä oli riski olla magneettikuvauksessa vain osittain näkyvä tai näkymätön. Tässäkään tapauksessa ei näkymättömyydellä ja polven kliinisellä statuksella havaittu olevan yhteyttä. Yhteenvetona voitiin todeta, että eturistisiteen repeämän leikkaushoidon tulokset olivat paremmat kaksoissiirremenetelmällä, koska siirteen menetyksiä oli vähemmän kuin yhden jännesiirteen menetelmällä. Toisaalta kaksoissiirremenetelmä ei näyttänyt tuovan etua polvien stabiiliuden suhteen yhden jännesiirteen menetelmään verrattuna. Leikkauksen jälkeisten magneettikuvalöydösten kliininen merkitys on epävarma, mutta näyttää siltä, etteivät magneettikuvauksessa näkymättöminä olevat siirteet kuitenkaan olleet hajonneet vaan todennäköisesti ne olivat vielä ”kypsymisvaiheessa”.Anterior cruciate ligament (ACL) injury is one of the most common sports-related trauma and is often managed with operative treatment. The conventional treatment for ACL ruptures has been the single-bundle (SB) ACL reconstruction technique, in which the anteromedial bundle (AM) of the ACL only is reconstructed. The results have been fairly good, but long-term results have shown that after SB reconstruction residual laxity persists, especially in the rotational plane. Biomechanical studies have revealed that the anteromedial bundle works in all flexion angles of the knee and the posterolateral (PL) bundle only in low flexion knee angles and during rotatory forces. They run parallel when the knee is near extension and embrace each other when the knee is in greater flexion. This has led to the idea that combining the PL bundle reconstruction with the conventional SB ACL method, should result in more stable knees and thus lead to less reoperations. The objective of this dissertation was to compare single-bundle and double-bundle (DB) ACL reconstruction methods in short- and midterm follow-ups paying special attention to graft durability, stability measurements, MRI findings and other clinical aspects. Studies I and III were level I prospective and randomized trials, whereas Studies II and IV were prospective clinical studies. Studies were conducted in the Hatanpää City Hospital, Tampere and Tampere University Hospital (TAYS), Tampere, Finland. The baseline data collection and the surgical operations were performed between 2003 and 2008. One experienced orthopaedic surgeon performed all the operations and the follow-up examinations were made by two independent researchers blind to the randomisation. One experienced musculoskeletal radiologist did all the interpretations of the radiologic images in Studies I, II and III and in collaboration with another musculoskeletal radiologist in Study IV. They were blind to the patients’ clinical data. The aim in Study I was to compare SB group and DB group focusing on clinical and MRI findings. The population was 153 participants (SB group n = 78, DB group n = 75). There were two groups in Study II, in which we compared the graft locations of the single-bundle method during the years when the double-bundle technique was used. Group A (n = 25) was from 2003, when the double-bundle ACL reconstruction technique was not routinely used while Group B from 2007 when the double-bundle method was already common practice. The purpose of Study III was to compare SB and DB groups concentrating on clinical and radiograph findings. Patients were divided into three groups, 30 in each (single-bundle with bioabsorbable screws (SBB), single-bundle with metallic screws (SBM) and DB). The focus in Study IV was on the ACL graft visibility and locations in MRI and if there is an association with clinical findings. There was a population of 75 patients, all of whom were operated on with the DB technique. The main findings in Studies I and III were that there were fewer graft ruptures and subsequent ACL revisions in the DB groups than in the SB groups. An additional finding was that the stability measurements were similar in both groups at two- and five-year follow-ups, and that the OA changes did not differ statistically significantly between groups at five-year follow-up. MRI was evaluated in Studies I, II and IV. An important finding was that the graft locations were unchanged on the femoral side and changed only slightly on the tibial side in the SB group during the intervening years (Study II). Graft visibility was studied with MRI in Studies I and IV. Grafts were graded normal if all fibres were seen, partly visible if only some of the fibres were seen and invisible in none of the fibres were seen. MRI showed invisibility of the grafts in some cases at two-year follow-up, a finding that did not, however, have any effect on the stability measurements (Study I). The more anterior graft location in the tibia was associated with invisibility, but again this observation was not associated with the clinical results (Study IV). In conclusion, the findings from our own studies and those reported in some of the recent literature the double-bundle ACL reconstruction method seems to be better than the single-bundle technique. There were fewer graft failures after double-bundle ACL reconstruction, which speaks for double-bundle method. In earlier studies double-bundle reconstruction has been reported to result in more stable knees, but this could not be proven in our studies. However, none of them concluded that the double-bundle ACL reconstruction method was inferior to its single-bundle counterpart

Neuvolan esitietolomakkeen tarkastelua äitien näkökulmasta

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tarkastella asiakkaiden eli raskaana olevien ja synnyttäneiden näkökulmasta sairaanhoitajan työnämme valmistamaa tuotetta, joka on valmis esitietolomake raskaana oleville naisille neuvolan ensikäynnille. Valmistamamme esitietolomakkeen tulisi palvella sekä odottavaa perhettä että äitiysneuvolan terveydenhoitajia. Esitietolomakkeen tarkoituksena on kerätä tietoja odottavasta äidistä, hänen terveydentilastaan ja terveystottumuksistaan ennen raskautta sekä raskauden aikana. Esitietolomake lähetetään odottavalle perheelle kotiin ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä. Tulevat vanhemmat täyttävät lomakkeen yhdessä ja palauttavat sen neuvolakäynnille tullessaan. Esitietolomake käydään läpi vanhempien kanssa neuvolakäynnillä ja kirjataan äidin hoitokertomukseen. Suoritimme kyselyn raskaana oleville ja synnyttäneille äideille. Näin saimme selville heidän ajatuksiaan ja mielipi-teitään valmistamamme esitietolomakkeen sisällöstä. Kyselyn tarkoituksena oli saada selville mitä asioita äidit kokevat tarpeellisiksi selvittää esitietolomakkeessa sekä kuinka äidit kokevat esitietolomakkeen täyttämisen. Kyselyn lähetimme sähköpostitse seitsemälle äidille. Kyselymme sisälsi yhdeksän kysymystä, joilla arvioitiin numeraalisesti sekä sanallisesti esitietolomakkeen sisältöä ja ulkoasua. Vastauksista nousi esille muun muassa, että äidit kokivat esitietolomakkeen hyödylliseksi sekä selkeäksi. Positiivi-sena koettiin, että esitietolomakkeessa kysyttiin aikaisemmista synnytyksistä sekä synnytyspeloista, koska niistä ei välttämättä uskalleta puhua avoimesti. Vastauksissa ehdotettiin, että isille voisi olla omat kysymykset näin voitaisiin paremmin ottaa huomioon isien ajatukset raskauteen liittyen. Vastaajien mielestä, suurin hyöty esitietolomakkeen täyttämisessä koski parisuhdetta ja elämäntapoja koskevia kysymyksiä, koska tällöin näitä asioita tulee mietittyä jo ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä.The purpose of our thesis was to review the anamnesis form we developed in our nursing thesis from the viewpoint of pregnant women and women who have given birth. In our nursing thesis we prepared an anamnesis form for pregnant women who visit the maternity clinic for the first time. The purpose of the present anamnesis form is to benefit both the expectant family and the public health nurses at the maternity clinic. The purpose of the anamnesis form is to collect information on a pregnant woman, her health and health habits before and during pregnancy. The anamnesis form is posted to the expectant family’s home before the first visit at the maternity clinic. The expectant parents fill in the form together and return it when they visit the maternity clinic the first time. A public health nurse talks through the anamnesis form with the parents and the information is recorded in the mother’s treatment history. We surveyed both pregnant women and women who had given birth to find out their thoughts and opinions on our anamnesis form. The purpose of the inquiry was to find out what the mothers consider important in the anamnesis form and how they experience filling in the form. We sent the questionnaire by e-mail to seven mothers. The questionnaire included nine questions to assess the content and format of the form both quantitatively and verbally. The responses indicated that mothers considered the anamnesis form useful and clear. The respondents appreciated questions on earlier deliveries and delivery fears because they are difficult topics to bring up otherwise. The mothers suggested that fathers could also have their own questions, which would better elicit their thoughts on the preg-nancy. The respondents thought the most useful of the questions were on relationship and lifestyle as the form encouraged thinking about the issues already before the first visit at the maternity clinic

Esitietolomake raskaana oleville naisille neuvolan ensikäynnille

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä tuote, joka on valmis esitietolomake raskaana oleville naisille neuvolan ensikäynnille. Valmiin esitietolomakkeen on tarkoitus toimia terveydenhoitajien työvälineenä heidän tavatessaan raskaana olevia naisia neuvolan ensikäynnillä. Esitietolomaketta tehdessämme pyrimme ottamaan huomioon koko odottavan perheen pelkän odottavan äidin sijaan. Työmme toimeksiantaja on Itä-Savon Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sosteri. Opinnäytetyössämme käytimme tutkimusmenetelmänä tuotekehitysprosessia, jossa on kaiken kaikkiaan viisi eri vaihetta, joita ovat ongelmien ja kehittämistarpeiden tunnistaminen, ideavaihe, tuotteen luonnostelu, tuotteen kehittely sekä tuotteen viimeistely. Tuotekehitysprosessi alkaa ongelmien ja kehittämistarpeiden tunnistamisella, joka käynnistyy kun tiedossa on jokin ongelma, johon etsitään ratkaisua. Toisessa vaiheessa käynnistetään ideointiprosessi eri vaihtoehtojen löytämiseksi. Opinnäytetyössämme tämä tarkoitti sitä, että pohdimme erilaisia aineistonkeruumenetelmiä. Päädyimme käyttämään aineistonkeruumenetelmänä kyselyä sekä tekemään sen terveydenhoitajille. Luonnosteluvaiheessa tutustuimme aiempaan tutkimustietoon ja sekä muiden kaupunkien esitietolomakkeisiin. Tuotteen luonnosteluvaiheessa toteutimme myös kyselyn Sosterin alueen kymmenelle terveydenhoitajalle, jotka työskentelevät Savonlinnassa, Kerimäellä, Punkaharjulla, Sulkavalla, Savonrannalla, Rantasalmella sekä Enonkoskella. Kysely sisälsi viisi avointa kysymystä. Tuotekehitysprosessin kehittelyvaiheessa kävimme läpi kyselystä saadut vastaukset sekä tuotteen viimeistelyvaiheessa esitestasimme esitietolomakkeen työelämänohjaajilla ja teimme siihen tarvittavat korjaukset.The purpose of our thesis was to create a product, a preliminary information form for pregnant women who visit the maternity clinic for the first time. The purpose of the finished preliminary information form was to help public health nurses in their job when they meet pregnant women for the first time at the maternity clinic. When we were preparing the preliminary information form we wanted to take into consideration the whole family instead of only the pregnant women. Our commissioner was Itä-Savo Hospital District, Sosteri. In this thesis we used product development process as the research method. The product development process includes five stages: identification of problems and development needs, the idea phase, drafting of the product, product development and product finishing. The product development process begins when we recognize problems or demand development’s which get started when there is a problem we are going to find a solution. In the second stage got started the drafting stage to find different choices. In our thesis this meant that we needed to consider different way to collect matter. We decided to collect the matter as a survey for the Soster’s public health nurse. At the drafting stage of the product development process we familiarized in earlier research information and in other cities preliminary information. We also conduct a survey for the ten public health nurse working at Sosteri. Our survey included five open questions. In the last stage of the product development process we processed the answers that we got from the survey. In this stage we also pre-piloted preliminary information form on the working life mentors and then we made the needed repairs